Bussiretki Hankoon 5.6.2025
Teksti: Anita Hedenstam
Kuvat: Helvi Lehtisalo
Retkemme alkoi Kiasman pysäkiltä sateisessa säässä. Retken ensimmäisenä kohteena oli tutustuminen Hangon Rintamamuseoon kahvin ja munkkirinkilän merkeissä. Museo kertoo vuosien 1939-1945 sotatapahtumista, painottuen talvisodan jälkeiseen Hankoniemen vuokra-aikaan ja jatkosodan alkuvaiheen sotatapahtumiin Hangon Rintamalla. Meillä oli erittäin hyvät oppaat, Janne Sarpomo ja Jörgen Engroos, he todella saivat elämään näyttelyn tapahtumat ”Hanko vieraissa käsissä”. Museota on laajennettu lisärakennuksella vuonna 2024, jossa on mahdollista tutustua myös hankolaiseen kotiin ennen sotaa 1939 sekä vuonna 1942. Kontrasti tunnelmallisen sotaa edeltävän hankolaiskodin ja myöhemmin sodan runteleman kodin välillä on voimakas. Museossa on myös erillinen Tykkihalli jossa on esillä mm. kymmenen sota-aikaista tykkiä, jotka olivat puolustusvoimien käytössä talvi- ja jatkosodassa.
Matka jatkui satamaan lounaalle, joka tarjoiltiin Beurre Lunch & Catering nimisessä ravintolassa. Aikaisemmin paikka tunnettiin nimellä ”Voimakasiini”. Voimakasiinista vietiin 1905 Englantiin 3000 tynnyriä voita, yhteensä 153 000 kg.
Täydellä vatsalla jatkoimme oppaamme Bodil Malmlundin johdolla tutustumista satama-
alueeseen ja vierasvenesatamaan sekä kylpylöiden ja pitsihuviloiden ihmeelliseen maailmaan. C.G. Mannerheimin Neljän Tuulen Tupa -kahvilaa sekä kaunista merimaisemaa ihastelimme bussin ikkunasta. Näimme ja kuulimme kattavan tietopaketin Hangon historiasta nykypäivään. Hangossa sanotaan, että ”joka tie vie rantaan” ja ”aurinko paistaa melkein aina, ainakin iltapäivisin”. Hankoon tullessamme aurinko alkoikin pilven reunan takaa paistaa – sanonta siis pitää paikkansa.
Seuraava kohde oli Hangon kirkko, joka sijaitsee korkealla Vartiovuorella. Meidät vastaanotti yllättävästi kirkkomuusikko ja kanttori Päivi Viitanen soittamalla ja laulamalla Kari Tikan säveltämän Armolaulun. Alkujaan kirkko oli uusgoottilaistyylinen punatiilestä 1892 rakennettu. Rakennus kärsi vaurioita sodan aikana sekä myös kostean meri-ilman vaikutuksesta. Kirkko korjattiin 1953, pelkistettiin ja rapattiin harmaaksi. Kirkkoon sisälle siivilöityy valo monesta kauniista ikkunasta. Alttarilla on kopio Bertel Thorvaldsenin Kristus-patsaasta. Alkuperäinen patsas löytyy Kööpenhaminasta. Puheenjohtaja Hannu Niskanen kertoi myös kirkon esineiden symboliikasta. Sen jälkeen Hannu piti meille hartaushetken joka oikeastaan oli rukoushetki ja sen keskeisenä osana oli yhteislauluna
Suvivirsi. Kuulimme vielä lopuksi Päivi Viitasen soittamaa urkumusiikkia.
Me retkeläiset palasimme Helsinkiin tyytyväisin ja kiitollisin mielin.
