Villa Salmela 11.5.2022

Kevätretki Villa Salmelaan 11.5.2022

Teksti ja kuvat: Eila Raikaslehto

Helsingin Jollakseen lähdettiin melkein täydellä bussilla Kiasmalta. Päivän sää ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta onneksi sade loppui juuri sopivasti ja päästiin kuivana perille.

Villa Salmela on 1886 rakennettu Tirehtöörin saarihuvila, johon alkuaikoina oli kulkuyhteys Helsingistä vain veneellä kolme kertaa viikossa. Huvilalla on ollut historiansa aikana monta omistajaa, kunnes Helsingin kaupunki osti sen 1969. Kaupunki vuokrasi huvilan karjalaisille seuroille kesäkodiksi. Nyt vuokraajana on Pääkaupunkiseudun Karjalaisyhteisöt Pääsky ry. Huvilaan pääsee tutustumaan kesän aikana esimerkiksi pistäytymällä kesäkahvilassa nauttimassa kahvit ja karjalanpiirakkaa munavoilla.

Mekin aloitimme retkipäivän nauttimalla maittavaa kalasoppaa ja suussa sulavaa karjalanpiirakkaa – munavoilla tietenkin. Kun on kysymys vuosisataisesta huvilasta, on ymmärrettävää, että tilat ovat sokkeloiset ja ahtaatkin. Mutta ei se meitä haitannut, pikemminkin päinvastoin puheensorinasta päätellen. Jälkiruokana oli puuroa ja rusinasoppaa, oltiinhan koolla karjalaisissa merkeissä. Meitä viihdytti kuoromme Sirpaleet laulaen kesäisiä lauluja. Ja kaikki yhdessä kajautimme Karjalaisten laulun.

Ruokailuhetken tunnelmia.

Juttua riitti.

Kahvin jälkeen siirryimme ulkoterassille tanssimaan. Kun yhdistyksemme ohjelmassa on vuoden 2021 syksystä lähtien ollut ohjattua senioritanssia, niin aktiiviset harrastajat esittelivät taitojaan tanssinopettaja Laura Cedraksen kanssa. Seuraavana saivat halukkaat tulla mukaan kokemaan tanssin iloa. Aika moni tarttuikin mahdollisuuteen. Toivon mukaan saamme syksyllä ohjattuun tanssiin lisää innokkaita, sillä Kinaporin isossa juhlasalissa on hyvät tilat, ja ohjaaja on taitava ja innostava.

Tanssissa oli hyvä vauhti, etualalla vasemmalla tanssinopettaja Laura Cedras.

Mukana oli myös ensikertalaisia.

Vielä ennen kotiinlähtöä tavoiteltiin palkintoa pihapetankissa, heitettiin sinisellä tai punaisella pallolla kohti valkoista palloa. Palkintoja oli vain yksi, kuten myös heittomahdollisuuksia. Kaikkein osaavin – vai onnekkain oli Kaija Rantalainen-Huber, joka lähti kotiin onnellisena joku salaperäinen pitkänomainen pussi mukanaan.

Bussi vei retken osanottajat takaisin Kiasman retkipysäkille. Olimme päivän aikana päässeet tutustumaan lähialueen historiaan sekä kauniiseen merimaisemaan. Taisi olla monelle ihan tuntematon retkikohde!

Petankkikilpailun voittajan palkitseminen.